Heippa! En oo tosi tosi pitkään aikaan kirjottanut tänne blogiin.. no mutta voin sanoa että samaa rataa tää elämä on mennyt, lääkkeiden yliannostus, hiilen juomista, viiltelyä, kannabiksen polttelemista, itsemurha ajatuksia, tosin niitä ei ole ollut pitkään aikaan. Siitä oon ylpeä että oon saanut ne menemään pois mun päästä. Sain muuten kesätöitä, ja kerrankin oon ylpee itsestäni! Kirjoittelen myöhemmin lisää! Mutta tässä tämmönen pienet kuulumiset!
torstai 20. huhtikuuta 2017
perjantai 24. helmikuuta 2017
Paremmin menee
Oon kirjottanut tän kaksi 3 viikkoa sitten!!
Hellou,miten teillä menee? Mulla menee suhtkoht hyvin, mummo ja pappa tuli käymään täällä Vaasassa, ja olin niiden kanssa hotellissa yötä. Ne osti mulle aivan sikana kaikkea! Voin laittaa alas kuvia :)
Sit sain herkkuja ja rahaa :)
Mutta Mulla tosiaan laitettiin 5 tikkiä käteen 17.1, kun sain kuulla että siitä raiskauksesta ei nosteta syytettä.. mikä tapahtui 2015 vuonna.. mua hävettää se niin paljon.. Mä en koskaan unohda sitä.. sen Mä tiedän.. tässä pari kuvaa tästä kädestä nyt.. tikit poistettiin tällä viikolla tiistaina, ja se haava repesi uudelleen.. joten se on vieläkin auki.. tässä kuva tikkien jälkeen :
Mutta jatketaan vähän ilosemmista aiheista, Mä pääsen nyt tänä kesänä ripille, mua jännittää se tosi paljon, toivottavasti saan kivoja kavereita :) ja saan suoritettua nyt mun kasiluokan niin pääsen nyt syksynä 9lk :) oon siitä tosi ilonen :) mutta kuullaan taas seuraavassa postauksessa!
lauantai 14. tammikuuta 2017
Tää on nyt sun todellisuus tässä kaikki tää on lopullisuus
Heippa, nyt mulla menee jo vähän paremmin :) äiti tuli viikonlopuksi Vaasaan :) käytiin shoppailemassa kaikkea kivaa, :) voin laittaa kuvat alle!
Mut on tässä ollut surullisiakin asioita, mun paras kaveri ketä on mun kanssa samassa laitoksessa, joutui osastolle tutkimusjaksolle, ja se on ollut mulle kuin sisko, se kirjottaa myös blogia tai rupesi kirjoittaamaan vähän aikaa sitten joten ajattelin linkata sen tähän:
http://munhetkeni.blogspot.fi
Mulla on sitä niin kova ikävä, ja Mä tiedän että se varmasti lukee tätä tekstiä.
Ahdistusta on ollut aika ajoittain, mulle tuli yhteydenpitorajoite iso vanhempiini, joka on ihan ymmärrettävää.. kun ne käski mun olla syömättä lääkkeitä ja piilotella niitä yms.. saan soittaa heille 1x viikossa laitoksen ohjaajan kanssa. Mä kuulin että mun 2 omaohjaajaa jää lomalle nyt tammikuun lopussa, toinen sairaslomalle ja toinen menee perheensä kanssa Vietnamiin, ja oon kiintynyt niihin molempiin, joten tiedän että siitä tulee raskasta kun he ovat poissa, tai nytkin kun ajattelen sitä etten nää heitä, niin rupee itkettämään :( tai kun mulla on 3 omaohjaajaa, 2 naista ja yksi mies, ja ne naiset jää lomalle, joten mulla on vaan tää mies omaohjaaja, kyllä Mä sen kanssa Tuun jotenkin toimeen, mutta mua ahdistaa puhua miesten kanssa, tai ylipäätänsä vaikka istua autossa.. koska menneisyydessä on tapahtunut kaikkea, josta voin kyllä kertoa erillisessä postauksessa, silloin kun oon siihen valmis.. mutta kaikkia näitä lukuunottamatta mulla menee ihan hyvin :)

















