Silti musta tuntuu että jotain puuttuu.

Heippa, taas, jälleen. En oo kirjoittanut pitkään aikaan, tai no onhan tässä vuosikin ehtinyt vaihtua.. Mä muuten kotiuduin osastolta 💕 vihdoin 23.12.15 pääsin takaisin kotiin! Jotenkin ihana ajatella että ei sinne enään tarvisi mennä, mutta mua myös pelottaa jos mun kunto romahtaakin, taas, joutuisin takaisin.. Ei en halua.. Toisaalta haluaisin vain kadota.. Vaihtaa elämää, jonkun "normaalin" ihmisen kanssa.. Kuinka helpottavaa se olisi.. Sinänsä jopa taivaallista.  "Onko sulla joskus ikävä ollut jotain jota ei ehkä olekaan?

Onko sulla koskaan ikävä tullut, vaikket tiedä mitä edes kaipaatkaan?
Niinkuin pieni satu johon lapsena uskoit, menettänyt hohteen on kokonaan
tai niinkuin kaunis maisema jota ei koskaan, ole edes ollut olemassakaan

Ootko omaa elämääsi ikävöinyt, joka ohi kulkee, ettet huomaakaan?
Päiviä lyhyitä tai pitkiä joista, et koskaan saanut otettakaan?
Minulla on suunnaton ikävä sinne, mistä en koskaan oo kuullutkaan
minä olen kauan jo sinua kaivannut, sinua ei varmasti olekaan

Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä

Tunsitko sä joskus tulisen hetken ja sanoit nyt aloitetaan uudestaan?
Huomasitko sitten sen elämäsi hetken kohta jo menneen menojaan
Sinulla on suunnaton ikävä sinne, mistä et koskaan oo kuullutkaan
Sinä olet kauan jo minua kaivannut, minua ei varmasti olekaan"

Tuolta musta tuntuu, taas.. En vain ymmärrä rasittavaa ihmismieltä..!

❤️Erica