hauras ja haavoittuva

tää on lopullisuus. me mietittiin mun hyvän ystävän kanssa, että tehtäisiin yhessä biisi! se on ennenkin tehny biidejä, niin mietittiin että jos mäkin haluisin tehdä sen kanssa! jotain positiivista tähän elämään, meidän pitää vaan odottaa niitä studio vehkeitä. :) kun se saa ne :) jossain vaiheessa! oisin muuten laittanu kuvia tähän mut en saanut yhdistettyä mun puhelinta tähän koneeseen :/

ajatukset on kuin kirja.

ajatukset on kuin kirja joka ei lopu koskaan, käännän seuraavan sivun ja huokaisen hiljaa

mä oon tosissaan miettinyt itsemurhaa..

''Sä näät koko meren mut et mitä on sen alla just se mitä sä et nää ottaa musta vallan mitä syvemmälle meet sitä enemmän sulle selvii paineet kasvaa eikä pohjast löydy edes helmii

Paine helpottaa veden alla mul on helpompaa menee vaan hermot taas kun katon ulos mun maailmaan ja tiedät etten voi kertookaan veden alla on helpompaa sit vedän eteen nää verhot taas et muute nää mun maailmaan''

lääkärin käynti.

moikka, tänään täällä tuli käymään lääkäri. no mun vointi on kuulemma romahtanut aika paljon, joten ketipinor annsota nostettiin 50 mg 100mg, ja aloitetaan terapia.. nään sitä terapia tyyppiä 15.00, se tulee tänne.. oisin kyllä halunnut tyyp tarvittavia.. kun tää olo välillä vetää mua kuin maailmanpyörässä. mutta en pystynyt sanomaan siitä mitään.. koska menin ihan lukkoon.. no mut ei voi mitään... kaipa mä sit yritän elää tän itsetuhosuideen valtaamana, ahdistuksen ja pahan olon kanssa...  löysin mun koneelta ihan sika vanhoja kuvia, 2014 vuodelta ;D

oon ollu tosi söpö :DD

Kun aika on.

Ahistaa.. Ahistaa.. Tuntuu ettei mikään toimi.. Kaikki on niin mustaa. En vaan halua, en jaksa... Ehkä mulla on aika... 

kerron mun viiltelystä.

 Kannattaa lukea omalla vastuulla!

no mun viiltely alkoi jo kotona kun olin 10-11, mä en edes tiennyt mikä oli viiltely, mutta mun kaveri laittoi meidän whatsappiin kuvan kun hän oli viillellyt, no mä menin tietysti sitten perässä, otin meijän keittiöstä aika ison veitsen, sillä mä sitten ihan pienen jäljen tein. no sen jälkeen se ei jatkunut, no sit mä jouduin laitokseen, lohjalle, siellä ne oli tosi pieniä pinta naarmuja jotka tein parsineulalla, jotnekin se poisti mun ahdistuksen, ja sain siitä adrenaliinia. no sitten mut siirrettiin hämeenlinnaan laitokseen, no siellä sitä jatkui mutta terottimenterällä ne oli vähän syvempiä ja vuosi enemmän verta. no sitä jatkui noin puolisen vuotta, sitten se siirtyi myös jalkoihin. rupesin kirjottelemaan mun jalkoihin mm kuole läski, läski. no viime kesänä 2015 olin ollut humalassa, ja sitten tein vähän syvemmät, kun puukolla vedin, istuin puskassa, ja viiltelin, no mä en saanut sitä verentuloa loppumaan niin lähdin paniikissa pyöräilemään sijotuspaikkaani, no pimpotin ovikelloa ja sanoin että mun käteen sattuu, mun vaatteet oli ihan veressä, no menin sitten toimistoon  ja näytin ne. sitten soittettiin ambulanssi, puhalsin 1,2 promillea, ja sitten sain 10 tikkiä käteen. lähdi  kyllä myös karkuun sieltä sairaalasta. mutta siitä voin kertoa myöhemmin. no sitten olin viiltelemättä sen jälkeen jonkun 2kk jonka jälkeen se taas alkoi, onneksi niistä ei tullut syviä

Mut nykyään mun kädet näyttää tältä:

Ja jalat tältä: 

Ei onneks enään paljoa näy! Mutta tässä oli tämmönen ja en nyt tiliä mitä tähän loppuun pitäisi sanoa..

se mikä ei tapa sattuu ihan vitusti.

Moikka pitkästä aikaa :) nyt mulla menee taas paremmin, toivon että ei tulisi nyt ihan kauheeta takapakkia! koska en jaksais yhtään enään alamäkee, vaikka onhan tätä ylämäkeäkin raskas kulkea.. tai jotenkin nyt viime aikona mun mielialat on ollu melko kovassa liikkeessä. on ollu päiviä, et mikään ei tunnu miltään, voisin vaan vajota maan alle, mut sit on  ollu semmosia päiviä, et kaikki on ihan superhyvin, kaikki tuntuu täydelliseltä ja inspiraatiotakin löytyy!  mut no melkeen kaikki nää päivät on loppunu siihen että mua ahdistaa ihan sikana, ja yleensä juuri iltasin. kun oon yksin huoneessa, ja ehtii kelata kaikkia vanhoja asiota.. joskus ne on ollu helpompia ja mennyt nopeesti ohi, mutta sitten jotkut ei anna mitään armoa. sit välillä oon vaan itkeny lattialla ja ottanu joka ikisen asian itteeni, muistellut kaikki virheitä ja pahoja asiota. mutta mä olen ilonen siitä että en ole tarttunut mihinkään terävään, eli ei ole tullut uusia jälkiä! katoin tuossa paripäivää sitten vanhoja kausikoosteita, jotenkin nauratti kun niissä luki vähän akiken näköistä :D esim että olin lopettanut melatoniin ottamisen ( mulla oli melatoniini ennen näitä mun nykyisiä lääkkeitä) itsepäisesti, ja että mun kanssa oltiin keskusteltu siitä, ja sit olin ruvennut ottamaan niitä satunnaisesti.. kun mulla oli semmoi periaate että en söisi lääkkeitä, mutta enhän mä älynnyt että melatoniini ei ole ns vaarallinen :D

En olis ikinä uskonu et tällästä tapahtus,
et mielenterveydestä tulis mulle paha vastus.
Näitä pienii perkeleitä vaanii päissään
ja välil meno lähti käsistä ku faanin häissä.

Silloin mä huusin,liikuin ja riehuin.
Kukaa ei vaa tajunnu et mun pään sisäl kiehu.
Aika ajoin ehkä pari astet liikaaki,
se oli viinast kii,sen oon tienny pitkää.
Silti kohtaukset paheni joka toistol,
lopult istuin huoneen nurkassa ku Mr. Oitso.

Siin meni jalat, nyt ei toimi kädetkää,
pelkäsin joka hetki et mun sydän pettää.
Se hetkeks pienen elämäni särki,
valittavana oli kori kossuu tai järki.
Valkkasin järjen, varmaan monille tuttuu,
vaik tippa ei tapa niin ämpäriin voi hukkuu.
Lähtö voi olla kii senttilitrassa tai sentissä,
mut ajatus kuolemasta pitiki mut hengissä.

Vaihdoin tapoi, jos oisin suoraan kulkenu,
oisin salee puoles vuodes ollu suljetul.
Nyt asettanu elämäni hopeiselle tarjottimelle ja sanon kohtalotovereille,
vaik nykyää sekoaminen on muotii,
älkää nojautuko luotiin,oon nähny pohjani.


mutta no semmosta se elämä välillä on!

tämä on totta!

tää on otettu n.2vk sit :D

sinua muistelen..

en vaan halua tätä enään. nää ohjaajat määräsi mulle lvr:n eli liikkumisenvapauden rajoituksen.. ainakin viikon.. sitten soitetaan sossulle.. ja se varmaan päättää sen 30pv en vaan ymmärrä miksi tää on tällästä...

En mä jaksa enää kantaa kaikkea raskasta harteillani.

En jaksa taistella viiltelyhimoja vastaan.

En jaksa olla aina se, joka kuuntelee ja heittää vitsejä.

Mutta mä en osaa enää kertoa tästä olosta.

Koska mähän voin jo paremmin... 

Mulla on pohjattoman paha olla. 

Mä oon itkeny varmaan jo tunnin ja miettinyt, mitä mä edes teen mun elämällä

tai tarvitseeko mua kukaan?

Mä pyysin aikalisää

Kuinka yksi elämä, ainut ja kovin tärkeä yhtäkkiä merkityksensä kadottaa?

Kuinka pieni ihminen sen kaiken tietäen pois vierestä haihtuu ja katoaa?

minkä takia kaiken pitää olla niin perkeleen vaikeeta.. en haluisi enään mitään.. voisinpa ottaa tauon elämästä..kaikki on niin raskasta, tuntuu että jään tän alle..

yritän olla ilonen ja olla positiivinen. mutta tää paha ottaa musta todellisen vallan.. 

mä ihan varmana itse aiheutan tän pahan olon itselleni. mullahan on kaikki hyvin..

musta tuntuu etten kauaa enään tätä jaksa..

haluisin vaan unohtaa kaikki.

heippa taas pitkästä aikaa, eilen oli mun synttärit.. jippii täytin huimat 14v :)) maailman turhin ikä.. tää elämä tuntuu aivan perkeleen vaikeelta. ois vaan helpompi kuolla tai jotain.. no siis onhan mulla mennyt nyt paremmin täällä, mut se on vaan niin helvetin vaikeeta.. kaikki on niin raskasta

En pysty sanoo mitää, mut mun on nyt mentävä
on lennettävä niin kauas kuin mä vaan ennätän
...Hengitän sisään, ja hengitän ulos
sama lopputulos, mut oon henkisesti tukos
Kuka meistä kestää oikeesti loppuun asti...
loppuun palaa varmasti, sen salaa kavalasti
salakavalasti haen pullosta taas lohtuu
mut mitä vittuu voi tehä ku rutiineihin tottuu 
olo helpottuu hetkeks, mut sit taas viha palaa
vihaa pahaa maailmaa, tai sit mikä pahinta...
vihaa itseään, on itsensä vihollinen 
samas kehos pieni enkeli ja piru ivallinen 
tarkotus ei ollut koskaa loukata mut
niin aina ymmärretää, vaikk en sitä tarkottanut 
...kipu lisääntyy, silmät verestää
mun on aika mennä, on aika levähtää..


kunpa se oiskin niin helppoa, unohtaa kaikki, alottaa alusta..
tätä ei vaan enään jaksa.. mulla meinataan vissiin aloittaa joku uus lääke.. kun on tosi paljon ahdisanu ja ollu paha olla.. ja se mikä on siitä paskinta, mä en tiiä mistä se johtuu.. mä epäilen et  mulla on läheisriippuvuus.. oon kiintynyt yhteen ohjaajaan täällä... en todellakaan tiedä mitä teen.. se tunne kun on semmonen ihan helvetin paska.. on koko ajan ikävä sitä.. ajattelen kaikki asiat ns sen kautta, pelkään että se vihaa mua tai hylkää mut.. haluisin olla sen kanssa koko ajan.. tää on niin vaikeeta.. tätä ei enään jaksa..

-erica