heippa taas pitkästä aikaa, eilen oli mun synttärit.. jippii täytin huimat 14v :)) maailman turhin ikä.. tää elämä tuntuu aivan perkeleen vaikeelta. ois vaan helpompi kuolla tai jotain.. no siis onhan mulla mennyt nyt paremmin täällä, mut se on vaan niin helvetin vaikeeta.. kaikki on niin raskasta
En pysty sanoo mitää, mut mun on nyt mentävä
on lennettävä niin kauas kuin mä vaan ennätän
...Hengitän sisään, ja hengitän ulos
sama lopputulos, mut oon henkisesti tukos
Kuka meistä kestää oikeesti loppuun asti...
loppuun palaa varmasti, sen salaa kavalasti
salakavalasti haen pullosta taas lohtuu
mut mitä vittuu voi tehä ku rutiineihin tottuu
olo helpottuu hetkeks, mut sit taas viha palaa
vihaa pahaa maailmaa, tai sit mikä pahinta...
vihaa itseään, on itsensä vihollinen
samas kehos pieni enkeli ja piru ivallinen
tarkotus ei ollut koskaa loukata mut
niin aina ymmärretää, vaikk en sitä tarkottanut
...kipu lisääntyy, silmät verestää
mun on aika mennä, on aika levähtää..
kunpa se oiskin niin helppoa, unohtaa kaikki, alottaa alusta..
tätä ei vaan enään jaksa.. mulla meinataan vissiin aloittaa joku uus lääke.. kun on tosi paljon ahdisanu ja ollu paha olla.. ja se mikä on siitä paskinta, mä en tiiä mistä se johtuu.. mä epäilen et mulla on läheisriippuvuus.. oon kiintynyt yhteen ohjaajaan täällä... en todellakaan tiedä mitä teen.. se tunne kun on semmonen ihan helvetin paska.. on koko ajan ikävä sitä.. ajattelen kaikki asiat ns sen kautta, pelkään että se vihaa mua tai hylkää mut.. haluisin olla sen kanssa koko ajan.. tää on niin vaikeeta.. tätä ei enään jaksa..
-erica
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti