se mikä ei tapa sattuu ihan vitusti.

Moikka pitkästä aikaa :) nyt mulla menee taas paremmin, toivon että ei tulisi nyt ihan kauheeta takapakkia! koska en jaksais yhtään enään alamäkee, vaikka onhan tätä ylämäkeäkin raskas kulkea.. tai jotenkin nyt viime aikona mun mielialat on ollu melko kovassa liikkeessä. on ollu päiviä, et mikään ei tunnu miltään, voisin vaan vajota maan alle, mut sit on  ollu semmosia päiviä, et kaikki on ihan superhyvin, kaikki tuntuu täydelliseltä ja inspiraatiotakin löytyy!  mut no melkeen kaikki nää päivät on loppunu siihen että mua ahdistaa ihan sikana, ja yleensä juuri iltasin. kun oon yksin huoneessa, ja ehtii kelata kaikkia vanhoja asiota.. joskus ne on ollu helpompia ja mennyt nopeesti ohi, mutta sitten jotkut ei anna mitään armoa. sit välillä oon vaan itkeny lattialla ja ottanu joka ikisen asian itteeni, muistellut kaikki virheitä ja pahoja asiota. mutta mä olen ilonen siitä että en ole tarttunut mihinkään terävään, eli ei ole tullut uusia jälkiä! katoin tuossa paripäivää sitten vanhoja kausikoosteita, jotenkin nauratti kun niissä luki vähän akiken näköistä :D esim että olin lopettanut melatoniin ottamisen ( mulla oli melatoniini ennen näitä mun nykyisiä lääkkeitä) itsepäisesti, ja että mun kanssa oltiin keskusteltu siitä, ja sit olin ruvennut ottamaan niitä satunnaisesti.. kun mulla oli semmoi periaate että en söisi lääkkeitä, mutta enhän mä älynnyt että melatoniini ei ole ns vaarallinen :D

En olis ikinä uskonu et tällästä tapahtus,
et mielenterveydestä tulis mulle paha vastus.
Näitä pienii perkeleitä vaanii päissään
ja välil meno lähti käsistä ku faanin häissä.

Silloin mä huusin,liikuin ja riehuin.
Kukaa ei vaa tajunnu et mun pään sisäl kiehu.
Aika ajoin ehkä pari astet liikaaki,
se oli viinast kii,sen oon tienny pitkää.
Silti kohtaukset paheni joka toistol,
lopult istuin huoneen nurkassa ku Mr. Oitso.

Siin meni jalat, nyt ei toimi kädetkää,
pelkäsin joka hetki et mun sydän pettää.
Se hetkeks pienen elämäni särki,
valittavana oli kori kossuu tai järki.
Valkkasin järjen, varmaan monille tuttuu,
vaik tippa ei tapa niin ämpäriin voi hukkuu.
Lähtö voi olla kii senttilitrassa tai sentissä,
mut ajatus kuolemasta pitiki mut hengissä.

Vaihdoin tapoi, jos oisin suoraan kulkenu,
oisin salee puoles vuodes ollu suljetul.
Nyt asettanu elämäni hopeiselle tarjottimelle ja sanon kohtalotovereille,
vaik nykyää sekoaminen on muotii,
älkää nojautuko luotiin,oon nähny pohjani.


mutta no semmosta se elämä välillä on!

tämä on totta!

tää on otettu n.2vk sit :D