Kuinka yksi elämä ainut ja kovin tärkeä yhtäkkiä merkityksensä kadottaa

moi, Mä oon tällä hetkellä lastentautien osastolla.. koska Mä otin yliannostuksen lääkkeitä .. maanantaina.. 

oon nyt ollu täällä maanantaista lähtien mut pääsen huomenna takaisin , mulla oli niin paha olla halusin kuolla... en löytänyt ratkaisua enään mihinkään.. kaikki tuntui niin raskaalta, vedin ketipinoria ja truxaalia.. nyt oon ollut pari päivää näissä monitoreissa,

nää on seurailla mun sydäntä ja tällein, joudun juomaan kaksi pulloa hiiltä,

se oli ihan hirveetä , kirjoittelen myöhemmin vähän lisää

Hyvin menee..

Mulla menee taas aivan helvetin huonosti, oon nyt viillelly viikon putkeen joka päivä, onneks en oo jäänyt kiinni! Oon viillellyt käsivarsiin, ja jalkoihin, sheiverin terillä ja terottimen terällä.. ahdistaa vaan niin vitusti

Ahdistuksen poistoon otan vaihteeks lääkkeet

On niin paha olla, mulla oli asiakassuunnitelma Hämeenlinnassa, kotona.. en oo käyny Hämeenlinnassa 9 kuukauteen, näin kavereita, Mä en koskaan pääse takasin Hämeenlinnaan.. matka kohti vaasaa... haluisin viiltää.. viiltää... mut jos jään kiinni en pääse kotiin jouluksi... vittu.. ahdistaa, entä jos pilaan kaiken, en haluu ottaa vastuuta.. en jaksa, en jaksa enään mitään, oon ihan loppu. Haluisin vaan itkee, mut kyynel ei tuu.. ne patoutuu mun sisälle, pelkään että jos mulla on paha olo tän kuukauden aikana, että en pääse kotiin jouluksi... miksi miksi? Kumpa voisin lentää pois, taivaaseen.. parempaan paikkaan.. mulla on kaikki hml:ssä.. kyllä sitä pelkää vastaan tulevaa huomista mihin sitä menee kun miettii kuolemista tuudittautuu kyynelillä pieneen kehtoonsa vihaa omaa naamaansa vihaa omaa kehoonsa .. tuntuu kun sydämessä olisi rikkihappoa, sekin varmaan pian syöpyy läpi rinnasta.. koko elämänkaari on saastainen ja harmaa.. ne sanoo et mun pitää taistella maailmaa vastaan, no mitä vittua jos ei oikeasti enään jaksa?

Känninen olemukseni melkein tappoi.

Tiedätkö miltä tuntuu itkeä niin paljon, että ajattelee hukkuvansa omiin kyyneliin? Tiedätkö miltä tuntuu kun olo on niin sietämätön, ettei oikeasti tiedä miten päin olla? Tiedätkö miltä tuntuu, kun itsemurha ajatukset pyörivät joka päivä, joka hetki, joka sekunti päässä, eikä jätä rauhaan vaikka kuinka haluaisit? Tiedätkö miltä tuntuu, kun ainoa asia mitä elämältänsä toivoo, on se, että saa kuolla, koska oma olo on sietämätön? Tiedätkö miltä tuntuu pyöriä lattialla ahdistuksen puristaessa rinnasta? Minä tiedän.

Eilinen meni taas vähän yli... olin eilen ryyppäämässä ja tietenkin jäin kiinni... mut oltiin löydetty junaraiteilta sammuneena.. luojan kiitos, että oon elossa.. olin viillellytkin.. ja hakannut seiniä.. muutamassa kiinnipidossakin...

Oli tullu pari mustelmaa.. ja Mä en edes pysty kävelemään mun toisella jalalla..

Tästä yhdestä oli tullut syvä.. Mä en ees muista että Mä oon viillellyt..

Mun jalka on ihan turvonnu...

Että sellainen päivä.. mua ahdistaa aina vittuna.. 

Laitos sitä laitos tätä

Moi taas, pitkästä aikaa.. mulla on menny vähän huonosti mut no, parempaan päin kai ollaan menossa.. oltiin tänään grillaamassa laitoksen kanssa. Oli ihan mukavaa, mut oltiin jossain metsässä ;D mut meen ensviikolla omaohjaaja ajalle, me mennään kasvohoitoon, ootan sitä kovin :) pari viiltelyä on ollu tässä välissä, mutta laitos ei oo saanu tietää.. eikä saakkaan, ne luulee että Mä voin hyvin.. mutta asiat on toisin.. voin oikeesti aika huonosti.. myönnän sen itekkin.. tässä vähän kuvia!

Tälläsii pitkin mentiin sinne laavu juttuun grillaamaan!

Ottelin paripäivää sitten kuvia.. :)

Mulla oli tässä välissä pinkit hiukset  :D

<3:llä Erica

ihmiset on pelihahmoja siis ehkä mäki ehkä päänsis jos mä voisin kuolla, voisin herätäkki

mikä mua vaivaa..? mulla ei oo paha olla eikä ahdista, mutta silti haluan viiltää.. himoitsen verta.. syviä haavoja.. mä olen hullu. sairas.

vittu.. en mä voi elää näin.. en voi kertoa tästä kellekkään..

mä haluan pois!

Vittu tuntuu et oisin pilannut kaiken en jaksa enää. Haluun takasin hämeenlinnaan, kavereiden luo, mä oon pilannut kaiken, asuisin vielä entisessä sijoituspaikassa jos en ois pellelilly.. oon ihan vitun tyhmä. Pilasin vittu mun elämän. Ei mulla oo enään ketään, tai on mulla äiti, mut en mä sille voi puhua. Haluisin jonkun ihmisen mun viereen, halaamaan ja välittämään. Vittu kai munkin pitäisi vittu riehua että saisin saatana sitä huomiota mitä vittu haluan!!!!!! mulla on niiiiiiiiiiiiin vitun paha olla!!! en jaksa tätä enää,kukaan ei ymmärrä, kukaan ei usko, tottakai mulla on kaikki asiat aivan helvetin hyvin!!!!!!!!!!!! mähän voisin suoraan muuttaa vaikka himaan! Eihän mulla ole ongelmia, niin ne väittää, ehkä mulla ei ole, ehkä vaan kuvittelen! Saatanan itsekeskeinen paskakasa vitun läski! Tapa ittes vittu vittu VITTU! AHDISTAAAAAAAAAAA mulla on ihan VITUN PAHA OLLA!

heippa!

moi! pääsin sieltä eholta 6.9 pois.. se oli aivan helvetin moista kidutusta.. sairas paikka.. säännöt oli ihan yli tiukat.. mutta keksin keinoja mun pahaan oloon että sieltä pääsin pois.. vaikka ne keinot ei mua oikeasti auta.. feikkasin sen 42 päivää ilosta.! hyvä minä. voin jatkaa elämääni siitä mihkä jäin! <3:llä Erica

EHOLLE

hei kaikki, joudun nyt huomenna kuukaudeks eholle mikkeliin.. joten en pysty kirjotteleen tänne kun multa viedään kone ja puhelin.. voin sit kirjottaa sen jälkeen kokemuksia tms..

Elämä.. Miksi?

Nytkin vain istun rannalla kavereiden kanssa.. Pitäisi mennä uimaan mutta en halua.. Pitäisi olla hauskaa.. Inhoan itseäni, en kehtaa näyttäyttaytyä bikineissä, tänään oksensin päivällisen ulos.. Syön kuin hevonen.. Mua ällöttää minä.. Mä.. Haluun vaan kuolla.. Ehkä pitäisi vain tarttua terään, viiltää valtimot auki.. En tiedä, en todellakaan tiedä... Ehkä Mä.. En Mä tiedä, olo on tunnoton, vaikka ahdistaa mikään ei tunnu enään miltään.. Kunpa joku näkisi pintaa syvemmälle.. 

hei moi päivää vaan

mooi, en oo kirjotellu pitkään aikaan :) on taas vähän jääny. mut no.. mulla menee tosi vaihtelevasti.. välillä on niin paha olla että haluisin vain itkeä ja kuolla, mutta välillä oon niin ilonen ettei mitään rajaa, mä en ymmärrä miksi ne menee tämmöistä vuoristorataa,

oltiin eläintenvanhainkodissa käymässä, oli ylisöpöjä eläimiä <3 

miksi mulla on näin paha olla?

moikka.. eilinen meni ihan vitun huonosti.. ahdisti niin paljon että viiltelin.. no ohjaajat saivat tietää tai ne näki ne.. ei siinä sitten, ne soitti hätäkeksukseen, olin menettänyt niin paljon verta.. kunpa oisinkin kuollut.. en vain halua tätä enään. onneksi toisaalta ei tarvinnut tikata.. mä oon vaan niiin loppu.. tähän kaikkeen..  mua ahdistaa.. ahdistaa ja ahdistaa.. haluisin huutaa niin kovaa, mut ei musta lähe ääntä!! mä oon äänetön.. kumpa ei tarvis enään olla.. kukaan ei välitä... ketään ei kiinosta.. oon vaan niin  Loppu,  jouduin tänään ottamaan tarvittavaa.. miksi mulla on näin paha olla?

elämäni sirpaleita

heippa pitkästä aikaa, en oo tänne pitkään aikaan kirjottanu.. on vähän jäänyt kun on ollut ahdistusta ja pahaa oloa.. mun on monta kertaa tehnyt mieli viiltää itseäni, mutta onneksi en sitä oo tehnyt! mä oikeesti tyyliin itken joka päivä ihan pienillekkin vastoin käymisille.. mä en yhtään tiiä mikä mua vaivaa..

mä oon muuten löytänyt mun lempi vlogaajan! siis se on auttanut mua eteenpäin ja siis en osaa sanoin kuvailla kuinka paljon se on mua jeesannut tässä elämässa, ihan vain sen videoilla tai snapchatin my storilla. se on auttanut mua jaksamaan ja ajattelemaan eri näkökulmilta! mä linkkaan sen kanavan tähän näin niin saatte mennä tekin katsomaan!

https://www.youtube.com/channel/UClEoFz8_DvBGqWiZNw247rQ

siis toi ihminen on niin mahtava <3

hauras ja haavoittuva

tää on lopullisuus. me mietittiin mun hyvän ystävän kanssa, että tehtäisiin yhessä biisi! se on ennenkin tehny biidejä, niin mietittiin että jos mäkin haluisin tehdä sen kanssa! jotain positiivista tähän elämään, meidän pitää vaan odottaa niitä studio vehkeitä. :) kun se saa ne :) jossain vaiheessa! oisin muuten laittanu kuvia tähän mut en saanut yhdistettyä mun puhelinta tähän koneeseen :/

ajatukset on kuin kirja.

ajatukset on kuin kirja joka ei lopu koskaan, käännän seuraavan sivun ja huokaisen hiljaa

mä oon tosissaan miettinyt itsemurhaa..

''Sä näät koko meren mut et mitä on sen alla just se mitä sä et nää ottaa musta vallan mitä syvemmälle meet sitä enemmän sulle selvii paineet kasvaa eikä pohjast löydy edes helmii

Paine helpottaa veden alla mul on helpompaa menee vaan hermot taas kun katon ulos mun maailmaan ja tiedät etten voi kertookaan veden alla on helpompaa sit vedän eteen nää verhot taas et muute nää mun maailmaan''

lääkärin käynti.

moikka, tänään täällä tuli käymään lääkäri. no mun vointi on kuulemma romahtanut aika paljon, joten ketipinor annsota nostettiin 50 mg 100mg, ja aloitetaan terapia.. nään sitä terapia tyyppiä 15.00, se tulee tänne.. oisin kyllä halunnut tyyp tarvittavia.. kun tää olo välillä vetää mua kuin maailmanpyörässä. mutta en pystynyt sanomaan siitä mitään.. koska menin ihan lukkoon.. no mut ei voi mitään... kaipa mä sit yritän elää tän itsetuhosuideen valtaamana, ahdistuksen ja pahan olon kanssa...  löysin mun koneelta ihan sika vanhoja kuvia, 2014 vuodelta ;D

oon ollu tosi söpö :DD

Kun aika on.

Ahistaa.. Ahistaa.. Tuntuu ettei mikään toimi.. Kaikki on niin mustaa. En vaan halua, en jaksa... Ehkä mulla on aika... 

kerron mun viiltelystä.

 Kannattaa lukea omalla vastuulla!

no mun viiltely alkoi jo kotona kun olin 10-11, mä en edes tiennyt mikä oli viiltely, mutta mun kaveri laittoi meidän whatsappiin kuvan kun hän oli viillellyt, no mä menin tietysti sitten perässä, otin meijän keittiöstä aika ison veitsen, sillä mä sitten ihan pienen jäljen tein. no sen jälkeen se ei jatkunut, no sit mä jouduin laitokseen, lohjalle, siellä ne oli tosi pieniä pinta naarmuja jotka tein parsineulalla, jotnekin se poisti mun ahdistuksen, ja sain siitä adrenaliinia. no sitten mut siirrettiin hämeenlinnaan laitokseen, no siellä sitä jatkui mutta terottimenterällä ne oli vähän syvempiä ja vuosi enemmän verta. no sitä jatkui noin puolisen vuotta, sitten se siirtyi myös jalkoihin. rupesin kirjottelemaan mun jalkoihin mm kuole läski, läski. no viime kesänä 2015 olin ollut humalassa, ja sitten tein vähän syvemmät, kun puukolla vedin, istuin puskassa, ja viiltelin, no mä en saanut sitä verentuloa loppumaan niin lähdin paniikissa pyöräilemään sijotuspaikkaani, no pimpotin ovikelloa ja sanoin että mun käteen sattuu, mun vaatteet oli ihan veressä, no menin sitten toimistoon  ja näytin ne. sitten soittettiin ambulanssi, puhalsin 1,2 promillea, ja sitten sain 10 tikkiä käteen. lähdi  kyllä myös karkuun sieltä sairaalasta. mutta siitä voin kertoa myöhemmin. no sitten olin viiltelemättä sen jälkeen jonkun 2kk jonka jälkeen se taas alkoi, onneksi niistä ei tullut syviä

Mut nykyään mun kädet näyttää tältä:

Ja jalat tältä: 

Ei onneks enään paljoa näy! Mutta tässä oli tämmönen ja en nyt tiliä mitä tähän loppuun pitäisi sanoa..

se mikä ei tapa sattuu ihan vitusti.

Moikka pitkästä aikaa :) nyt mulla menee taas paremmin, toivon että ei tulisi nyt ihan kauheeta takapakkia! koska en jaksais yhtään enään alamäkee, vaikka onhan tätä ylämäkeäkin raskas kulkea.. tai jotenkin nyt viime aikona mun mielialat on ollu melko kovassa liikkeessä. on ollu päiviä, et mikään ei tunnu miltään, voisin vaan vajota maan alle, mut sit on  ollu semmosia päiviä, et kaikki on ihan superhyvin, kaikki tuntuu täydelliseltä ja inspiraatiotakin löytyy!  mut no melkeen kaikki nää päivät on loppunu siihen että mua ahdistaa ihan sikana, ja yleensä juuri iltasin. kun oon yksin huoneessa, ja ehtii kelata kaikkia vanhoja asiota.. joskus ne on ollu helpompia ja mennyt nopeesti ohi, mutta sitten jotkut ei anna mitään armoa. sit välillä oon vaan itkeny lattialla ja ottanu joka ikisen asian itteeni, muistellut kaikki virheitä ja pahoja asiota. mutta mä olen ilonen siitä että en ole tarttunut mihinkään terävään, eli ei ole tullut uusia jälkiä! katoin tuossa paripäivää sitten vanhoja kausikoosteita, jotenkin nauratti kun niissä luki vähän akiken näköistä :D esim että olin lopettanut melatoniin ottamisen ( mulla oli melatoniini ennen näitä mun nykyisiä lääkkeitä) itsepäisesti, ja että mun kanssa oltiin keskusteltu siitä, ja sit olin ruvennut ottamaan niitä satunnaisesti.. kun mulla oli semmoi periaate että en söisi lääkkeitä, mutta enhän mä älynnyt että melatoniini ei ole ns vaarallinen :D

En olis ikinä uskonu et tällästä tapahtus,
et mielenterveydestä tulis mulle paha vastus.
Näitä pienii perkeleitä vaanii päissään
ja välil meno lähti käsistä ku faanin häissä.

Silloin mä huusin,liikuin ja riehuin.
Kukaa ei vaa tajunnu et mun pään sisäl kiehu.
Aika ajoin ehkä pari astet liikaaki,
se oli viinast kii,sen oon tienny pitkää.
Silti kohtaukset paheni joka toistol,
lopult istuin huoneen nurkassa ku Mr. Oitso.

Siin meni jalat, nyt ei toimi kädetkää,
pelkäsin joka hetki et mun sydän pettää.
Se hetkeks pienen elämäni särki,
valittavana oli kori kossuu tai järki.
Valkkasin järjen, varmaan monille tuttuu,
vaik tippa ei tapa niin ämpäriin voi hukkuu.
Lähtö voi olla kii senttilitrassa tai sentissä,
mut ajatus kuolemasta pitiki mut hengissä.

Vaihdoin tapoi, jos oisin suoraan kulkenu,
oisin salee puoles vuodes ollu suljetul.
Nyt asettanu elämäni hopeiselle tarjottimelle ja sanon kohtalotovereille,
vaik nykyää sekoaminen on muotii,
älkää nojautuko luotiin,oon nähny pohjani.


mutta no semmosta se elämä välillä on!

tämä on totta!

tää on otettu n.2vk sit :D

sinua muistelen..

en vaan halua tätä enään. nää ohjaajat määräsi mulle lvr:n eli liikkumisenvapauden rajoituksen.. ainakin viikon.. sitten soitetaan sossulle.. ja se varmaan päättää sen 30pv en vaan ymmärrä miksi tää on tällästä...

En mä jaksa enää kantaa kaikkea raskasta harteillani.

En jaksa taistella viiltelyhimoja vastaan.

En jaksa olla aina se, joka kuuntelee ja heittää vitsejä.

Mutta mä en osaa enää kertoa tästä olosta.

Koska mähän voin jo paremmin... 

Mulla on pohjattoman paha olla. 

Mä oon itkeny varmaan jo tunnin ja miettinyt, mitä mä edes teen mun elämällä

tai tarvitseeko mua kukaan?

Mä pyysin aikalisää

Kuinka yksi elämä, ainut ja kovin tärkeä yhtäkkiä merkityksensä kadottaa?

Kuinka pieni ihminen sen kaiken tietäen pois vierestä haihtuu ja katoaa?

minkä takia kaiken pitää olla niin perkeleen vaikeeta.. en haluisi enään mitään.. voisinpa ottaa tauon elämästä..kaikki on niin raskasta, tuntuu että jään tän alle..

yritän olla ilonen ja olla positiivinen. mutta tää paha ottaa musta todellisen vallan.. 

mä ihan varmana itse aiheutan tän pahan olon itselleni. mullahan on kaikki hyvin..

musta tuntuu etten kauaa enään tätä jaksa..

haluisin vaan unohtaa kaikki.

heippa taas pitkästä aikaa, eilen oli mun synttärit.. jippii täytin huimat 14v :)) maailman turhin ikä.. tää elämä tuntuu aivan perkeleen vaikeelta. ois vaan helpompi kuolla tai jotain.. no siis onhan mulla mennyt nyt paremmin täällä, mut se on vaan niin helvetin vaikeeta.. kaikki on niin raskasta

En pysty sanoo mitää, mut mun on nyt mentävä
on lennettävä niin kauas kuin mä vaan ennätän
...Hengitän sisään, ja hengitän ulos
sama lopputulos, mut oon henkisesti tukos
Kuka meistä kestää oikeesti loppuun asti...
loppuun palaa varmasti, sen salaa kavalasti
salakavalasti haen pullosta taas lohtuu
mut mitä vittuu voi tehä ku rutiineihin tottuu 
olo helpottuu hetkeks, mut sit taas viha palaa
vihaa pahaa maailmaa, tai sit mikä pahinta...
vihaa itseään, on itsensä vihollinen 
samas kehos pieni enkeli ja piru ivallinen 
tarkotus ei ollut koskaa loukata mut
niin aina ymmärretää, vaikk en sitä tarkottanut 
...kipu lisääntyy, silmät verestää
mun on aika mennä, on aika levähtää..


kunpa se oiskin niin helppoa, unohtaa kaikki, alottaa alusta..
tätä ei vaan enään jaksa.. mulla meinataan vissiin aloittaa joku uus lääke.. kun on tosi paljon ahdisanu ja ollu paha olla.. ja se mikä on siitä paskinta, mä en tiiä mistä se johtuu.. mä epäilen et  mulla on läheisriippuvuus.. oon kiintynyt yhteen ohjaajaan täällä... en todellakaan tiedä mitä teen.. se tunne kun on semmonen ihan helvetin paska.. on koko ajan ikävä sitä.. ajattelen kaikki asiat ns sen kautta, pelkään että se vihaa mua tai hylkää mut.. haluisin olla sen kanssa koko ajan.. tää on niin vaikeeta.. tätä ei enään jaksa..

-erica

Tunti tunnilta tuntuu turhemmalta

En tiiä mitä teen, mieli ala vaihtelee koko ajan.. Mun myös pitäisi laihduttaa.. Ajattelin lopettaa syömisen, jotenkin vaan koko ajan vituttaa ja masentaa, ja on ikävä entiseen yksikkööni missä asuin.. Kuinka vaikeeta voi olla 😭 

En ymmärrä mitä täällä tapahtuu

Moikka

, no nyt on mennyt jo aika kauan siitä kun oon viimeksi tänne mitään kirjoittanut ja kaikenlaista on myös sattunut, Mä jouduin vaihtamaan laitosta, Vaasaan,, 4.2 se oli mulle kuin kuolema, pitkän aikaa tuntu siltä että oikeasti tapan itseni, mutta nyt se ajatus on onneksi poissa, ja tää on ollut mulle aikamoinen pysähdys, ja oon jotenkin nyt ruvennut miettimään elämää erikantilta, ei onneksi edes ole enään mitään itsetuhoisia ajatuksia. Ja voi olla että pääsen täältä nopeasti pois mutta no, en varmaan suoraan hämeenlinnaan, tästä se laitos kierre alkoi mitä pelkäsinkin.. Mutta täällä on onneksi yksi ihana ohjaaja, ketä sattuu myös olemaan omaohjaajani, se on todella mukava! Ja on täällä muitakin mukavia ohjaajia, mutta jotkut on sitten sieltä rasittavammasta päästä.. Tää on silleen aika tiukka paikka, mutta jos näihin sääntöihin sopeutuu, silloin asiat hoituu paremmin, vaikka se onkin tosi vaikeaa sopeutua toisiin sääntöihin missä olin tottunut elämään melkein kolmevuotta, ja myös niitä rikkomalla, mutta kyllä nämä ohjaajat sanovat että minä en tänne kuuluisi, olen periaatteessa samaa mieltä, koska en Mä oikeasti ole semmoinen ns "paha".  Mutta Mä nyt oon käyttäytynyt ihan hyvin ja kuulemma olen tuonut tänne semmoista yhteishenkeä ,ystävällisyyttä 

ja iloa, en ole itse siitä niinkään varma, koska esitän täällä vain semmoista tiettyä roolia, josta on vaikea päästä eroon, en pysty olemaan täällä oma itseni.. Mutta no tässä oli näitä mun kuulumisia, laitan tähän nyt muutamia kuvia mitä on tullu otettua ☺️

Elämään ei saa varoitustarraa, ja vaikka saisikin, kuka niitä noudattaa? 

❤️Erica